Arvioidaan, että maailmassa on noin 100 000 000 koditonta. Kuitenkin myös Suomessa ja etenkin sen suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla, on kodittomia. Tutustumme tässä artikkelissa siihen, kuinka paljon Suomesta löytyy kodittomia ja erityisesti, kuinka paljon henkilöitä käsittää määritelmä ”kodittomat Helsinki”. Kerromme myös niistä keinoista, joilla on pyritty auttamaan tähän kodittomat, Helsinki -joukkoon kuuluvia henkilöitä ja miten heidän hyvinvointiaan voidaan parantaa. Ehkäpä sinäkin voisit tehdä jotakin kodittomien auttamiseksi?
Kuinka paljon Suomessa on kodittomia?
Erään selvityksen perusteella vuoden 2014 loppupuolella maassamme oli yksineläviä asunnottomia kaikkiaan 7 107 henkilöä. Näistä pitkäaikaisasunnottomia oli 2 443 henkilöä. Kodittomia perheitä Suomessa oli vuonna 2014 kaikkiaan 427 kappaletta. Naisia eli yksin ilman asuntoa 1 647 henkilöä ja nuoria, eli alle 25-vuotiaita 1 626 henkilöä. Maahanmuutajia asunnottomista oli 1 482 henkilöä. Noin 50 % kodittomista perheistä oli maahanmuuttajien perheitä.
Suurin osa kodittomista majoittui tilapäisesti sukulaisten taikka tuttavien luokse. Tällaisten henkilöiden määrä oli selvityksen perusteella 5 414. Laitoksissa kodittomista eli 774 henkilöä. Asuntolaan tai majoitusliikkeeseen majoittui 402 koditonta. Ensisuojaan, porrashuoneisiin tai ulos kertoi majoittuvansa 362 henkilöä. Selvityksen perusteella asunnottomia oli eniten pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa.
Reilu 2/3 kodittomista majaili pääkaupunkiseudulla Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. Eniten koditomia oli Helsingissä – tämä koski sekä kodittomien lukumäärää että suhdetta asukaslukuun. Yksineläviä kodittomia Helsingissä oli 3 500 henkilöä ja kodittomia perheitä kaikkiaan 280 kappaletta.
Vaikka luvut tuntuvat suurilta, niin jotakin positiivistakin kerrottavaa on, sillä määrät olivat vähentyneet edellisvuoteen verrattuna yksinelävien kodittomien henkilöiden kohdalla 354 henkilön verran ja pitkäaikaisestikin ilman asuntoa olleiden yksinelävien henkilöiden kohdalla 102 henkilön verran. Sen sijaan kodittomia perheitä oli entistä enemmän – kaikkiaan kymmenen perhettä enemmän kuin edellisvuonna.
Asunnottomuus väheni maahanmuuttajien, naisten ja nuorten keskuudessa. Ryhmä kodittomat, Helsinki pieneni aivan erityisen paljon, sillä se pieneni kaikkiaan 600 henkilön verran. Kuitenkin monessa muussa kaupungissa, kuten Tampereella, Vantaalla ja Espoossa, kodittomien määrässä oli tapahtunut kasvua.
Jos asunnottomuutta tarkastellaan pitkän aikavälin osalta, voidaan sen todeta vähentyneen 1980-luvun puolestavälistä noin 10 000 henkilön verran. On kuitenkin tärkeää tietää, että Suomessa esiintyy myös piiloasunnottomuutta, jonka määrää on vaikea arvioida, koska se ei tilastoissa näy.
Kuinka voin auttaa asunnotonta?
Asunnotonta voi auttaa monin tavoin, mutta omaa apua ei kannata tyrkyttää. Asunnottomat tarvitsevat ennen kaikkea konkreettista apua. Auttaminen on mahdollista suoraan taikka vaikkapa asunnottomien auttamiseen keskittyvien yhdistysten avulla. Jos tarjoat apua suoraan, on hyvä omata tietynlaista pelisilmää, sillä asunnottomat eivät välttämättä suoralta kädeltä lämpene auttamisyrityksille.
Tyrkyttäminen ei yleensä ole paras tapa lähestyä asunnotonta, mutta samantien luovuttaminenkaan ei ole hyvä vaihtoehto, jos todella haluat auttaa. Esimerkiksi juttuseuran, ruuan tai lämpimien vaatteiden tarjoaminen lämmittää kyllä asunnottoman mieltä, vaikka hänen olisikin ehkä sitä ensiksi vaikea myöntää.
Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa oman turvallisuuden vuoksi, sillä osa asunnottomista kärsii mielenterveys- ja päihdeongelmista. Jos oma turvallisuus mietityttää, on ehkä parasta auttaa asiaan vihkiytyneiden yhdistysten toimintaa tukemalla.
Osa yhdistyksistä saattaa ottaa vastaan vaikkapa hyväkuntoisia lämpimiä vaatteita, joita jaetaan asunnottomille ja joiden avulla he tarkenevat entistä paremmin kylmenevässä lämpötilassa.
Asunnottomien yö on kansalaisliike, jossa pyritään kiinnittämään huomiota asunnottomuuteen. Viimeksi Asunnottomien yö järjestettiin 17. lokakuuta 2019. Tämän yön tapahtumien kautta haluttiin nostaa esille erityisesti asunnottomien naisten tilannetta. Näitä naisia voidaan kutsua jopa varjojen naisiksi, sillä naisten asunnottomuus on tavallista useammin piiloasunnottomuutta, joka ei tule esille tilastoissa.